Tässä suomenajokoiran rekisteröintimäärien laskua edelleen ihmetellessä ihmettelen, että kuinka voi olla alle tuhat rekisteröintiä vuonna 2022. Jotenkin tämä on jäänyt mieleen pyörimään, että miten voi olla. "On se niin ihmeellistä"

Ihmetystä siis ei herätä se miten jollain järjestötasolla mennään, kuinka ajokokeisiin osallistuminen tai miten pevisa tai lonkkakuvaukset. Täytyy sanoa, että ne ei minua hirveästi edes kiinnosta tässä kokonaiskuvassa. Ihmetystä sen sijaan herättää se, että ajokoiralla metsästys on kuitenkin yksi parhaimpia jahtimuotoja. Se on nautinnollista, se on rentoa, se on ulkoilua parhaimmillaan ja joskus saaliinkin saa tai ainakin joku sitä pääsee näkemään. Olen kiertänyt vanhojen opiskeluaikojen kavereiden kanssa ympäri Suomea erilaisia metsästysmuotoja harrastaen. Metsästys pitää sisällään todella järkyttävän määrän eri variaatioita joita harrastaa. Olemme mm. sorsastamassa koiran avulla passissa, ilman koiraa rantoja kierrellen tai veneellä soutaen. Olemme käyneet kanalinnustamassa kanakoiran kanssa (ja ilman koiraa) kilometritolkulla pitkin pohjoista Ruotsia ja Suomea välillä metsässä ja välillä tunturissa riekkojen perässä. Olemme heittäneet erikarvaisia mäyräkoiria, beaglea tai muita koiria peurojen/kauriiden perään. Olemme olleet myös kyyhkyjen ja kalastuksen parissa.

Kaikista muodoista kuitenkin suomenajokoiralla metsästys, vaikka sitten vahvasti vain keskinkertaisilla koirilla, on usein koko porukan mielestä se yksi parhaista muodoista. Ajokoirametsästyksessä ei tarvitse herätä sian pierasun aikaan neljältä yöllä, eikä edes välttämättä vielä yhdeksältäkään. Ajokoiran kanssa ei tarvitse kävellä kilometrejä syöden hangessa tai metsäryteiköissä. Ajokoiran kanssa ei myöskään ole suuren porukan organisoitua hirttoisuutta. Ajokoira metsästys on rentoa, eikä tarvitse eikä saa puristaa. Ajokoiran kanssa kaikki tähtää puhtaasti hauskuuteen ja miten sen sanoisi mielenvirkistäytymiseen. Yksi parhaista ja sinne kaikilla on hinku päästä mukaan.

Nimenomaan jos lähdemme tältä pohjalta miettimään sitä alle tuhannen rekisteröidyn pennun määrää ja rodun suosion laskua, niin miksi yksi parhaista jahtimuodoista vetää pulkkamäkeä. Minusta se on kyllä edelleen kovin ihmeellistä.

Minkäänlaista loppuratkaisua on hankala sanoa, mutta yksinkertaisesti puitteet eivät voi olla kunnossa. Ajokoiralla metsästys on itsessään parhaita metsästysmuotoja, mutta tosiharrastajien, innokkaimpien ajokoiramiesten, kasvattajien ja tien näyttäjien keskuudessa ilmapiiri menee hyvin helposti kireäksi. Oikeat harrastajat ovat kuitenkin rodun selkäranka. Onko näin, että ajokokeissa tuomarit lähinnä etsivät virheitä, saattavat haukkua koiraa ja yrittävät esim vähentää ajominuutteja, keskustelupalstoilla moititaan kasvattajien urosvalintoja ja jalostustyyliä, näyttelyissä tuomarit saattavat jakaa kaveriensa kasvattamille koirille sertejä. (sertirinki)

Olen itse havainnut nuo mainitsemani ajokokeissa tapahtuvat ivailut sekä keskustelupalsta-asiat ja se on yksistään jo pitänyt minut etäällä tosiharrastajien joukosta. Yksi parhaista ei toteudu tosiharrastajien puitteiden valossa, mutta tuskin puitteet on juurikaan paremmat suosiota nostavien hirvikoirien keskuudessa. Siksi tämä onkin niin ihmeellistä.