Miten on mahdollista, että kun seuraat mediasta uutisia, niin tulee tunne että metsästäjät ja metsästysseurat ovat rinnastettavissa mopo- ja liivijengeihin? Syntyy vahva mielikuva metsästysmajoista, joissa on aseita ja rikollisuutta. Uutisointia metsästysrikoksista nostetaan vahvasti esille eikä missään pikku lehdissä, vaan Suomen ykköslehdistössä.
Vihreät arvot ovat muotia ja se ratkaiseva 20-vuotta olemme eläneet isosti kaupungeissa ja on syntynyt sukupolvi(a) jotka eivät ole käyneet välttämättä ollenkaan metsässä tai nähneet metsästäjää. Eikä myöskään ole koulutuksen heikkenemisen myötä myöskään minkään tasoista ymmärrystä luonnosta tai maaseudusta ja siitä mitä siellä tapahtuu. Metsästäjät nähdään vain uutisista ja videoista, somesta. Somessa oleva tarjonta taas ei välttämättä ole se oikea tie tutustua maaseutuun saatikka metsästykseen. Metsästäjät jakavat videoita lähinnä kliimaksista, eli siitä kun ammutaan saalista tai saalis on jotenkin muuten esillä (juoksee karkuun tai syö riistakamerassa). Syntyy mielikuva lahtaamisesta ja ruokinnoista millä lisätään riistakantoja jotta voitaisiin lahdata enemmän. Lopuksi vielä ikään kuin alleviivatakseen kaikkea tätä kerrotaan riistalihan vuosittaisesta rahallisesta arvosta jonka metsästäjät saavat lihan muodossa. Tätä mielikuvaa sitten pönkitetään jopa Suomen ykkösmedioissa.
Totta kai tästä syntyy mielikuva mopokerhosta jolla on ruutiaseita, teräaseita, oranssit liivit päällä, arvoasteikko: metsästyksen johtaja, aloittelija, lihanleikkaaja, ruokinnan hoitaja jne sekä lisäksi miljoonien rahahyöty, ei huumeista, vaan riistan lihasta. Metsästäjät mahtavat olla myös toisilleen velkaa, koska välillä ampuvat toisiaan "jäniksenä".
Tämän kaiken vuoksi metsästäjät joutuvat hassusti selittelemään ja todistelemaan mielettömät lausemäärät omaa laillisuuttaan. Jos kerrot tuntemattomassa seurassa olevasi metsästäjä, niin todennäköisesti ensimmäisenä joudut kertomaan näkemyksesi sudesta ja salametsästyksestä, aseluvista ja luvattomuuksista, aseiden tappavuuksista eri etäisyydelle, meheviä tarinoita saalistuksista, tappamisesta ja saalismääristä sekä saat hieman kauhun sekaisia katseita mikäli jotain näistä satut antamaan yleisölle. Lopulta saat oudon ja hieman pelottavan leiman otsaasi. Saat jokseenkin samanlaisen leiman kuin jos kertoisit olevasi ollut joskus mopojengiläinen tai vankilassa.
Metsästäjien pitää tässä ajassa ja 2020-luvulla jatkuvasti todistella olevansa aivan normaaleja ihmisiä jotka ovat suurelta osin myös poliisin mielestä puhtaita pulmusia. Koska muuten lähtee aseet, vielä aika herkästikin. Mutta ei siinä, jatketaan todistelua. Mopokerhokin yrittää prosenttilukutunnuksillaan todistella kuinka pieni osa tekee rikoksia.