Käpälät ovat ajokoiran tärkeimmät työkalut, sanotaan. Mikäli käpälät menevät herkästi rikki, niin ajokoiralla metsästys muuttuu toipilaana huilailuksi, kelien kyttäämiseksi ja suorittaminen tapahtuu lähinnä kotikoiran virkaa tehdessä. Tulen tähän alle kertomaan käpälien kestävyyden salat tärkeysjärjestyksessä

Käpälien kestävyyteen vaikuttaa moni muukin asia kuin varsinaisesti itse käpälät. Huonommatkin käpälät kestävät, mikäli koiran liike/askellus on sulavaa, kevyttä, maastoa mukailevaa ja jopa rauhallistakin. Koiran älykkyys on tässäkin asiassa tärkeässä roolissa. Tyhmempi koira menee aina suorinta reittiä keräten mukaansa kaikki risut ja männyn kävyt sekä ylittäen suoraan pienetki jäiset lampareet. Siinä vasta on tassut koetuksella. Hyvän askelluksen myötä käpälille ei luoda niin kovaa painoa kuin huonolla askelluksella. Tällöin hankikelillä koira ei uppoa leikkaavaan hankeen yhtä pahasti. Pehmeät hieman kissamaisen sulavat liikkeet auttavat käpälien kestävyydessä ja älykkyydellä voidaan jonkin verran korvata huonoa rakennetta tai heikkoja käpäliä.

Itse käpälissä puolestaan merkitsevin tekijä on nahan paksuus. Paksunahkaisella koiralla on luonnollisesti parempi kestävyys. Kestävänä käpälänä pidetään korkeaa, tiivistä, kuivaa, karvaista ja mieluusti mustaa käpälää. Luonnossa lähes kaikilla koiramaisilla eläimillä on tällaiset käpälät. Lisäksi niillä on taloudellinen askellus oikean rakenteen myötä luonnostaan, muuten ne eivät luonnossa pärjää.

Nämä yllä kerrotut käpälien kestävyyden perusteet on syytä pitää koirissa ja varsinkin jalostuksessa todella suuressa roolissa. Koiran vanhetessa korostuvat kaikki puutteet ja viat joita koirassa on. Näin ollen veteraani-iässä suoritetut ajokokeet ja näyttelyt kertovat paljon koirasta sekä pitkästä käyttöiästä.